Seurojen arjen sankareille tunnustusta Karjala-turnauksessa

Suomen Jääkiekkoliitto täyttää tammikuussa 90 vuotta ja osana juhlakautta Jääkiekkoliitto palkitsee seuratoiminnassa mukana olevia arjen sankareita kauden kotimaan maaotteluiden yhteydessä järjestettävissä tapahtumissa. Karjala-turnauksessa arjen sankareita nähtiin vieraina kahtena iltana, torstaina paikalla olivat Eteläisen alueen kutsutut, lauantaina Savo-Karjalan ja Länsirannikon arjen puurtajia.

Torstai-illan tilaisuudessa arjen sankareita kävivät tervehtimässä Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Harri Nummela sekä Leijonien GM Jere Lehtinen. Satapäisestä joukosta Leijonat-toimitus haastatteli tuomaritaustaista Sami Heinonen-Turkiaa sekä valmentajana toiminutta Pasi Pajusta.

- Mulla on 31 vuoden tuomaritausta. Olen toiminut oikeestaan kaikissa tehtävissä mitä maan ja taivaan välissä on tuomarintehtäville tarjolla. Oon aluksi viheltäny ja sittenku huomasi ettei  oikein osaa viheltää, niin aloin sitten kouluttamaan. Oon ollu myös jääkiekkoliitolle OTO:na viitisentoista vuotta. Nykyään sitten olen taustavaikuttaja, ohjaan jääkiekkotuomareita, Heinonen-Turkia kertoo.

- Tällä hetkellä olen, en nyt voi sanoa että työtön valmentaja, mutta tauolla oleva valmentaja. Alotin jääkiekon valmentamisen vuonna -85 ja olen toiminut eri junioriryhmien parissa, sekä poikien että tyttöjen, Pajunen valottaa omia työkuvioitaan lätkäkarkeloissa.

Miehillä on siis jo pitkä yhteinen taival jääkiekon parissa. Lajin monipuolisuus ja yhteisöllisyys motivoi aloittamaan lajin parissa ja jääkiekon taika puree samalla lailla yhä edelleen.

- Mun pelaajaura ei ikävä kyllä mikään kauhean vakuuttava ollut. Kun täytin 15, niin sitten piti päättää että mitä sen suhteen lähtisi tekemään ja siitä se sitten jotenkin lähti ja alko kehittymään. Aluksi vähän väkisin mutta sitten kun huomasi kuinka mukavaa hommaa se oli ja siihen aikaan rahakin oli siinä ehkä sellainen pieni motivaatio. Mutta sitten ne motivaation aiheet muuttuivat ja muutin tänne pääkaupunkiseudulle, jos Lohja siihen lasketaan, sitten alkoi tosiaan kuviot muuttua. Alko olemaan koulutuspuolella ura jo siinä kohtaa ja pääsi viemään uusia kavereita eteenpäin ja se on ollut nyt sitten se motivaatio. Ja sekin, että saa olla osana toteuttamassa hienoa lajia. Sitähän kuitenkin sanotaan, että pelit alkaa sitten kun tuomarit tulee jäälle, Heinonen-Turkia kertoo kuinka hänen omat tuomarointi tehtävänsä saivat alkunsa.

- Itse kasvoin 2-vuotiaasta asti isän mukana jäähallilla ja pelasin paljon itekin, siitä sitten siirryin valmennuspuolelle. Se motivaatio itsellään on ollut kyllä se, että kun näkee niistä lapsista ja nuorista sen palon niiden silmissä. Palon harrastaa sitä ja tehdä sitä juttua, se on se mikä motivoi. Samalla se on toki toiminut hyvänä vastapainona työlle ja omana harrastuksena, Pajunen tunnelmoi omia tuntemuksiaan valmentajan näkökulmasta.

Jääkiekko on iso kokonaisuus ja yleensä juuri taustavaikuttajat, isot taikka pienet, ovat niitä kaikista tärkeimpiä. Senpä takia tällainen tunnustus oli molemmille miehille iso asia.

- No sitä yrittää aina olla niin vaatimaton, mutta kyllä se on hienoa kun muistetaan. Joutui nyt ihan Facebookkiin kertomaan että on kutsuttu tällaiseen tilaisuuteen. Että kyllä tää hieno juttu on ja sitten täällä näkee paljon niin vanhoja, kuin uusiakin naamoja, Heinonen-Turkia iloitsi.

- Olen samoilla linjoilla, kyllä se tämmönenkin tunnustus on todella arvokas ja tuntuu hienolta. Ja kuten jo aikasemmin viittasin siihen, niin minulle se suurin tunnustus tulee siitä, kun saa lapset onnistumaan siellä jäällä, HJK:ssa, Jokereissa ja Karhukissoissa valmentanut Pajunen komppasi vieruskaveriaan.

Mikä tässä katajaisen kansan suosikkilajissa sitten niin viehättää? Mikä saa palaamaan hallille aina uudelleen ja uudelleen?

- Nopeus. Se olisi tietty kivaa, että pysyisi siinä perässä itte, Heinonen-Turkia nauraa. Pallopelit on noin muutenkin aina kiinnostaneet ja joukkueurheilu. Siitä tulee se sellainen yhteenkuuluvuuden tunne. Siellä on aina kaksi joukkuetta jotka pelaa toisiaan vastaan, mutta loppujen lopuksi ne kaksi joukkuetta sekä sitten tuomarit  on kuitenkin kaikki siellä yhteisellä asialla.

- Se on juurikin näitä asioita. Ja sitten se, että se on niin monipuolinen laji. Nopeus, fyysisyys, muun joukkueen huomioiminen ja tietysti yksilöt. Se on niin iso kokonaisuus että siinä on paljon haasteita ihan kaikille. Tietysti valmentajan näkövinkkelistä kun kattoo, niin parasta on saada se orkesteri soittamaan yhteistä säveltä. Se on niinku se iso juttu. Itse mä olen aina kunnioittanut hyviä arvoja. Kun lähdin tuohon viimeisimpään pestiini, se kesti kuusi kautta, niin lähtiessäni siihen sanoin, että en lupaa että teistä mitään huippupelaajia tulee, mutta onnistuttiin kasaamaan herrasmiesjoukkue joka osasi jonkun verran myös pelata jääkiekkoa. Mä oon sitä ylpeä, Pajunen tunnelmoi.

Osaako sitä sitten nauttia kiekosta myös rennosti katsomon puolella, vai ottaako tuomarin tai valmentajan näkövinkkeli kuitenkin vallan?

- Joo osaan kattoa jääkiekkoa myös jääkiekkona, nään mä siinä sivusilmällä kaikki muutkin tapahtumat, mutta itse ottelutapahtumahan on monen asian summa. Mitä itse siihen on aikoinaan enemmän sisälle päässyt, niin sitä enemmän se on tuonut ittelleen. Valmentajat ja pelaajat ja siellä mukana olo on jo niin hienoa, Heinonen-Turkia vakuuttaa.

- Joo kyllä näillä kilometreillä  jo osaa nauttia katsomonkin puolella pelistä. Ehkä näin valmentajana mitä itse mielenkiinnolla seuraa, niin on kaikki nuoret uudet pelaajat. En niinkään sitä, että osaako ne luistella tai näin vaan sitä yleistä kehonkieltä; kuinka ne sopii joukkueeseen ja miten ne reagoi eri tilanteisiin kentällä. Sitä mä seuraan mielenkiinnolla, Pajunen päättää. 

 

Olet nyt

Etsi sivustolta